9. syyskuuta 2015

Nuuksio Classic 2015 - maratonin verran sometusta

Kun vajaa 500 juoksijaa valmistautua lähtöön Nuuksion Classic Marathonin märille poluille, me siirsimme pöytäliinat sivuun ja virittelimme läppärit, tabletit, älypuhelimet ja kamerat pöydälle. Tavoitteena oli jakaa polkujuoksuhuumaa maratonin verran Facebookin ja Twitterin välityksellä.

Vaatimattomuus kaunistaa vai miten se oli;) Tässä siis Nuuksio Classic Marathon 2015 -
maailman paras sometiimi minä, Laura Leppänen ja sometiimin luotsaaja Terhi Jaakkola.

Roope oli keväällä päättänyt lähteä kokeilemaan omaa polkukuntoaan tähän tapahtumaan. Itse en vielä rohjennut lähteä polkumaratonia juoksemaan. Tapahtumasivua selaillessa sain päähän pistoksen ja  ilmoittauduin  vapaaehtoistyövoimaksi, toiveena päästä mukaan tekemään tapahtuman viestintää. Heinäkuussa Kalymnoksen uima-altaalla mahtavan kiipeilypäivän päätteeksi hengaillessa kävin vilkaisemassa sähköposteja, ja jippii, sinne oli saapunut viesti, että kiinnostaisiko hommat tapahtuman sometiimissä. Siitä alkoi ajatusten vaihto sähköpostilla ja kommunikointi tuntui sujuvan meidän kolmen tiimin kesken helposti vaikka emme kukaan tunteneet toisiamme entuudestaan.



Näistä maisemista Pulina S. haki energiaa ja inspiraatiota  syksyn seikkailuihin. Kuva: Tuulia Niemi

Ennen maratonia oli vielä luvassa yksi järjestetty yhteislenkki Nuuksion maisemissa. Viime minuuteilla kaarsin Siikarannan parkkipaikalle ja hämmästyksekseni juoksin porukan mukana 15 km. Tämä oli itselleni enemmän kuin hyvä suoritus, etenkin kun paikalle saapumisen päätavoitteena oli ollut ehtiä tapaamaan ensi kertaa sometiimin vetäjä Terhi Jaakkola. Tuo ihana hymyilevä nainen bongasi minut heti pihaan tömähdettyäni. Olo oli kuin eksyneellä lampaalla, kun tajusin, etten ollut edes juomapulloa napannut matkaan. Onnekseni Anne ja Roope lupasivat toimia juomapisteinä. Lenkin loputtua olin niin hurmoksessa juoksemisesta, sen jälkeen järveen pulahtamisesta sekä jutustelusta saunan lauteilla, että vasta kotimatkalla tajusin, etten ollut ottanut kuvan kuvaa koko iltana. Eufoorisessa olotilassa sain raapustettua sentään yhden Facebook-päivityksen tuosta kohtaamastani polkujuoksutaivaasta.

Näin hauskaa oli juosta yhteislenkillä Nuuksion poluilla. Kuva: Anne Dahlgren

Sitten se aika vilahtikin vauhdilla ja edessä oli THE VIIKONLOPPU. Maratonin aattoiltana käytiin poimimassa nastat perheen kilpailijan kenkiin Varustenetin myymälästä ja suunnattiin nauttimaan pastabuffetista Siikarantaan. Kisatunnelma oli jo aistittavissa ja emme olisi millään malttaneet enää lähteä kotiin, mutta pitkän työviikon jälkeen tuntui paremmalta ajatukselta saada säätää kaikki kamppeet rauhassa valmiiksi kotioloissa lauantaiaamua varten. Ilta-auringon laskiessa kirjoittelin medialle lähetettävän tiedotteen runkoa. Tässä sitä oltiin, elämässä unelmaa ja tekemässä taas yhtä hienoa suomalaista kestävyysurheilu- ja ulkoilmatapahtumaa.



Maratonin aattoiltana käytiin koko perheen voimin hakemassa vähän kisafiilistä Nuuksion metsästä.

Lauantaiaamuna kello soi jo ennen kuutta. Muutaman minuutin yli seitsemän löysin aamuiselta uintireissulta tulleen Terhin märkäpuku kainalossa ja uimalakki päässä kisakeskuksen hotellin aulasta. Ihailtavaa energiaa! Itse karistelin vielä viimeisiä unihiekkoja silmistä. Aamupalalla tapasin myös tiimiimme kuuluvan Laura Leppäsen. Pian oltiin koko kolmikko kasassa ja päivän sotasuunnitelma valmiina. Voisin sanoa, että oman urani aikana ehkä ikinä ei ole mikään tiimi pelannut näin saumattomasti yhteen. Yksi suuri tekijä oli varmasti kaikkien intohimo polkujuoksua ja viestintää kohtaan, loppu ehkä sitten vain yksinkertaisimmillaan henkilökemiaa.

Klo 10 se sitten alkoi. Ensimmäinen ryhmä starttasi ja klo 10:05 kaikki juoksijat oli lähetetty matkaan. Sitä ennen olimme mm. onnistuneet bongaamaan kisakeskuksesta aina niin positiivisen Mikko "Peltsi" Peltolan  ja saamaan vielä hänen tsemppiviestinsä juoksijoille eetteriin. Fiilis oli huikea!

Kolme tuntia, seitsemän minuuttia ja 59 sekunttia myöhemmin ensimmäinen kisaaja, Henri Ansio, ylitti maaliviivan. Olimme seuranneet tiukasti miesten ja naisten kärjen etenemistä Twitterissä ja Facebookissa koko matkan ajan, mutta pyrkineet myös saamaan kuulumisia muistakin kuin huippujuoksijoista. Reitin varrella olevat vapaaehtoiset viestittelivät meille iloista menoa ja pitivät huolen jopa siitä, että hirvikärpäset ajettiin pois juoksijoiden tieltä.


Upottavat suokohdat reitillä saivat aikaan vain iloisia ilmeitä. Kuva: Poppis Suomela

Itselle yksi päivän jännittävistä hetkistä oli toki oman rakkaan saapuminen maaliin. Roope oli laittanut aikatavoitteeksi 5 tuntia ja virallinen aika oli 4:58:47. Onnea vielä tätäkin kautta - huikea suoritus! Kuuleman mukaan 30 km kohdilla oli tapahtunut pieni hyytyminen, mutta vauhti löytyi hetken päästä Mars-patukan nauttimisen jälkeen.

Roope maalissa ja tässä hymyssä ei ainakaan ollut hyytymisen merkkejä.

Ikimuistoisesta polkujuoksun täyteisestä viikonlopusta olisi kerrottavaa useamman tuhannen merkin verran, mutta yksi juttu taitaa nousta ylitse muiden, Annen ja Mikon kisasuukko.

Anne ja Mikko - todellista polkulovea 3 vuotta - onnea! Kuva: Terhi Jaakkola

Ja kiitos tämän ihanan pariskunnan, me ensikertalaisetkin ymmärsimme kupletin juonen ja jäimme yöksi kisapäivän jälkeen Siikarannan hotelliin. Illan aikana saimme tutustua mahtaviin tyyppeihin ja viikonlopusta tuli kaiken sometuksen keskellä enemmän loma- kuin työleirifiilis. Tosin sen verran amatöörejä vielä ollaan, että yöjuoksuun asti ei tällä kertaa kyetty valvomaan. Tässä kohtaa minulla on myös ilo kompata Nuuksiossa ensimmäisen polkumaratonin juosseen Helenan kommenttia.

-En näe enää mitään syytä miksi en olisi täällä juuri tänään, luonnosta sekä reitistä hurmioitunut ja ensimmäistä kertaa polkumaratonin juossut Helena Skogman hehkuttaa.

Itse en näe mitään syytä miksen osallistuisi useammin vastaavanlaisten tapahtumien vapaaehtoisjoukkoihin. Mutta miten sitten se illan bankettijuttu menikään... Lupauduinko kenties mukaan juoksemaan Nuuksio Classicin ensi vuonna? Eikä siinä vielä kaikki, taisin luvata myös somettaa matkalla. Kuka muu on mukana? Terhi ja Laura - meidän maailman parhaan sometiimin täytynee ottaa uusintakeikka jossain sopivassa kohtaa.

Pulina S Kristoffer Ignatiuksen tentattavana. Tästä se ajatus lähti... Kuva: Juhani Keski-Rahkonen

Siispä ensivuonna Nuuksio Classic Marathon 2016 juosten ja somettaen! Tosin sitä ennen suosittelen kokeilemaan jotain lyhyempää matkaa. Haastanpa siis sinut lähtemään mukaan polkujuoksuhuumaan jo tänä syksynä. Helsingin keskuspuistossa 17.10. on luvassa Helsinki City Trail -polkujuoksukisa, jossa on tarjolla myös aloitteleville polkujuoksijoille sopivia matkoja. Itse olen suuntaamassa tuonne 12 km matkalle, joten nähdään siellä!

http://helsinkicitytrail.fi
http://nuuksioclassic.com
http://www.trailrunning.fi