Keskikesää, lunta ja vuoria

Seitsemän kesää sitten kävelin ensimmäistä kertaa vuoren huipulle Norjassa. Kuusi kesää sitten hiihdin ensimmäisen vuoren ylös toppiin asti. Tai norjalaisethan kutsuu lähes kaikkia vuoriaan tuntureiksi, mutta suomalaisen mittapuun mukaan voimme mielestäni puhua vuoresta nimeltä Blåtind, joka kohoaa merenpinnasta 1663 metriin ja maisemat kyseisen mäen takapuolella muistuttavat alppeja minikoossa. Tuo vuori tulee aina olemaan merkityksellinen ei varmasti vain minulle vaan myös miehelleni, joka 15.6.2008 päätti kysyä, josko tulisin hänelle vaimoksi. Tippa siinä tuli linssiin ja jännitys siitä, että miten käännöksien tekeminen raskaassa auringon pehmentämässä lumessa sujuisi, katosi taivaan tuuliin. 

Neljänä kesänä olemme palanneet yhdessä jopa saman vuoren huipulle. Lupauksemme tuolloin 15.6.2008 yhteisen elämän sinetöimisen lisäksi oli myös se, että joka kesä yrittäisimme käydä jollain uudella mäellä tai vuorella ja niitä on vuosien varrella kesäisessä hiihtopaikassamme Strynissä ja sen läheisyydessä riittänyt. Parina viime vuonna myös sporttikiipeily on vienyt entistä enemmän mennessään ja yhteinen kiinnostus lähteä opettelemaan alppikiipeilyä kasvanut.

Viime kesä oli vuoden 2008 jälkeen ensimmäinen, etten päässyt rikki menneen polven vuoksi Blåtindiä tai muuta oikeaa mäkeä perinteisellä Norjan kesäreissullamme hiihtämään. Tänä vuonna kesähiihdot Norjassa jäivät väliin kokonaan, mutta tilalle tuli mahdollisuus lähteä haastamaan itseään uuden lajin, tuon haaveilemamme alppikiipeilyn parissa. Reppuun on pakattu varusteita shortseista Hestran Heli Ski -rukkasiin ja seikkailu kohti kiipeilyn mekkaa Chamonixia ja Alppien korkeinta huippua Mont Blancia voi alkaa. Se päästäänkö toppiin ei kuitenkaan ole tärkeintä, vaan nöyrin mielin lähdemme hakemaan yhteisiä uusia kokemuksia lumen sekä jään keskellä. 

Raporttia reissusta on luvassa heinäkuun alussa, kun olemme palanneet takaisin tasamaalle. Hyvää juhannusta ja upeita yöttömän yön hetkiä!

Vuonna 2010 hymy oli herkässä Skridulaupenin 
huipulla(1962 moh.)Norjassa kesäillan auringossa. 

Kiukunpurkupakkaus

Viime aikoina on tullut otettua kierroksia ja kerättyä kiukkua liikaa ja turhasta. Viimeisin asia joka todella kiukutti, tapahtui tänään aamulla, auton ilmoittaessa moottorijärjestelmän vaativan korjausta. Perheemme ainoa ilman lihasvoimia kulkeva menopeli oli juuri eilen käynyt huollossa, joten kyllä otti päähän. Yritin kiihdyttää, ajaa tasaista vauhtia ja auto vain hyytyi vähän väliä. Yritin pitää mielen positiivisena, mutta pieni kiukkupiru vain keikkui olkapäällä. Onneksi olin lähtenyt ajoissa liikkeelle. Hetken hampaita kiristeltyäni tajusin, ettei siitä tai esimerkiki kiukustumisesta miehelle olisi mitään hyötyä ja olisi parempi ajaa vain auton antamilla ehdoilla rauhallisesti kohti määränpäätä. Matkaa taittaessa oli myös aikaa katsoa peiliin ja miettiä mistä viime aikojen liiat kierrokset olivat saaneet vauhtia.

Helppoa on syyttää muita ympärillä olevia ihmisiä ja jättää oma itsensä sivuun. Usein myös kärpäsen kokoiset asiat kasvavat härkäsen kokoon, kun kiukkuilun aiheuttama harmitus saa vallan. Siispä päätin, että kiukkuiselle tyypille pitää tehdä jotain. Pinkkiä huulipunaa ja kunnon jenkkihymy päälle jokaisissa liikennevaloissa, joihin joiduin pysähtymään, johan alkoi naurattaa. Työpäivä iloisessa urheilijaseurassa oli täynnä positiivisuutta ja aitoja hymyjä. Kotia kohden ajallessa ei enää auton kiukuttelut paljon haitanneet ja päätin täydentää päivästä saatua hyvää fiilistä  tekemällä asioita, joista saisin kerättyä lisää energiaa ja heitettyä loput kummittelevat kiukun yritykset roviolle. Mikä olisikaan parempi keino kuin kunnon treeni!

Kiukunpurkupakkauksen vaihe 1 - keskity hetkeen.



Tämä onnistuu itselläni parhaiten kiipeilemällä. Tässä lajissa on pakko keskittyä joko itse reitin kiipeämiseen tai kaverin varmistamiseen.

Kiukunpurkupakkauksen vaihe 2 - hikeä ja happea.



Kunnon hikitreeni ja mieluiten ulkoilmassa selkeyttää ajatuksen kulkua, vapauttaa endorfiineja ja antaa kirjaimellisesti hyvän olon tunteen. Tällä kertaa otin vielä perheen muut jäsenet matkaan mukaan vauhdittamaan menoa.

Kiukunpurkupakkauksen vaihe 3 - rentoudu ja puhdistu.



Ilta-auringon paistaessa, hyvän kiipeilyhetken ja juoksulenkin jälkeen on mahtavaa pulahtaa järviveteen. Ihailla hetki ympärillä olevaa kesäpuvussa kukoistavaa luontoa.

Tällä purkupakkauksella toivon kiukun pysyvän kaukana ja pitkään. Tosin uskoisin, että en ole ainoa ihminen jota joskus turhat jutut kiukuttaa? Kerro oma reseptisi, millä saat liian suuren vallan ottaneen kiukun taltutettua? Kiukkuvapaata viikonjatkoa kaikille!

Syntinen sunnuntai

Huhhuh, mikä otsikko tuli sitten synnytettyä ensimmäiselle Pulina S. blogin kirjoitukselle...

Tänään on sunnuntai 8.6.2014. Koira vaati nousemaan klo 7:20, mutta sain karvaisen kaverin huijattua seurakseni sohvalle löhöilemään vielä reiluksi tunniksi. Aamiaista nauttiessa sohva alkoi kutsumaan uudelleen puoleensa ja kahvikupin kera menin takaisin peiton alle kuuntelemaan musaa. Kuten tuttavapiirimme ehkä tietävät, olemme jonkin mittapuun mukaan melkoisia ikiliikkujia koko perhe... Siispä pyörittelin mielessäni ja ääneen vaihtoehtoja, mitä voisi lähteä tekemään, kunnes tajusin, että ehkäpä välillä on ihan ok vain olla sen kahvikupin kanssa sohvalla. Ja miten hyvältä kahvi maistukaan pitkästä aikaa nautittuna tästä Marimekon & Iittalan yhdessä valmistamasta Primavera-mukista. 

Iittalan/ Marimekon punaisesta Primavera-mukista kahvi maistuu ihanasti kesältä.

Siispä hieman on syntinen olo, kun en ole vielä edes yöpukua vaihtanut ja kello raksuttaa jo puolikaksitoista. Tosin toinen koneellinen pyykkiä on pyörimässä koneessa, syntistä kai sekin vanhan kansan mielestä, kun sunnuntai kaiketi pyhitetty levolle. 

Tervetuloa siis seuraamaan mun pulinoita. Pääsääntöisesti tarjolla on kuvauksia aktiivielämästä, mutta joskus ehkä hairahdun ottamaan myös näin rennosti kuin tänä aamuna. Idea oman blogin kirjoittamiseen syntyi, kun Letkee-blogiryhmä niin sanotusti hyytyi. Ehkäpä itsekin kahliuduin liikaa suunnittelemaan, mitä kirjoittaisin blogiyhteisöön ja luovuus katosi. Oman blogin haltijana sitä ehkä onnistuu olemaan enemmän hetkessä ja kirjoittamaan vapaammin! 

Ihanaa ja ehkä siis sitä syntistä sunnuntaita! Tänään on lupa tehdä kaikkea mitä mieli tekee!

/Pulina S.