30. elokuuta 2014

Kalymnoksen kalliot ja meri Kreikan

Syksyn sateiden saavuttua ja kiireen yrittäessä kolkuttaa ovelle, sallin itselleni pienen tauon, keitän kupin teetä, menen viltin alle makoilemaan ja fiilistelemään kesän puuhasteluita. Heinäkuussa ehdimme ennätyksellisen monta kertaa (lue 3) verrattuna edelliskesään (lue 0) Suomen kalliolle kiipeilemään. Kokemus oli positiivinen vaikka ei tuo Suomen kallioilla keikkuminen edelleenkäään isoja jihaa huutoja saanut aikaan, joka johtunee hyttysistä tai reittien haasteellisuudesta. Se tietänee, ken minut tuntee, miksi kotikalliot ovat vähän vieraaksi jääneet.


Kotikaltsilta vauhtia Kalymnokselle.

Heinäkuun ensimmäiset kolmeviikkoa alppireissumme jälkeen vilahtivat nopeasti normiarjessa eli töitä tehdessä ja kiipeilykuntoa kehittäessä. Tähän ripauksen luksusta toi aamu- sekä iltauinnit Hvitträsk-järvessä, kunnes järvisyyhy tuli ja torpedoi hyvin startanneen järviuintikauden. Toisen kesälomaosuuden koittaessa ei harmittanut jättää Suomen kaunista suvea, kun kuunteli vesistöjen olevan uimakelvottomia siellä sun täällä noroviruksista, järvisyyhystä tai sinilevästä johtuen. Lisäksi kalkkikivikalliot Kreikan turkoosilla merellä kelluvalla Kalymnoksen saarella olivat ainakin aikaisemmilla kerroilla tuntuneet henkisesti helpommin lähestyttäviltä verrattuna suomalaiseen graniittiin.


Ylistelyä Arhissa ja aah mitä kahvoja mitä täältä löytyy.

Matka Kalymnokselle buukattiin jo kolmatta kesää Tjäreborgin kautta, joka on osoittautunut kustannustehokkaaksi ja stressittömäksi matkustusvaihtoehdoksi. Kiipeilysesonki on huipussaan yleensä toukokuussa sekä syys-lokakuussa, koska moni kokee kesäkuukausien olevan liian kuumia. Tämä toki pitää osittain paikkansa, mutta jos vain on halukas lomalla heräämään ajoissa niin harrastajatason kiipeilijä ehtii saada päässään soimaan "I can feel it in my fingers, I can feel it in my toes..." biisin myös heinäkuussa. Osa sektoreista pysyy varjossa tuolloin jopa iltapäivä kolmeen ja joillakin sektoreilla varjo saapuu sopivasti iltapäivä yhden tai kahden paikkeilla, jolloin laiskan lounaan jälkeen ehtii vielä loistavasti kiipeilemään jos kuntoa,intoa ja polttoainetta riittää.



Meidän skootterijengi haki lisää polttoainetta
ja matka kaltseille jatkukoon taas.

Tänä kesänä Kalymnoksella oli oppaan mukaan vallinnut melko erikoiset keliolosuhteet. Muutamaa viikkoa ennen meidän reissua tuuli oli yltynyt myrsky lukemiin ja lautat eivät pystyneet liikennöimään Kalymnoksen ja Kosin välillä. Ensimmäisellä viikolla muutamana päivänä ilma seisoi täysin ja kaipasimme sitä kuuluisaa Kalymnoksen tuulta, joka aiemmilla reissuilla oli puhaltanut reippaasti joka päivä pitäen liian hien pois kiivetessä. Koska osa porukasta oli viikon reissulla oli täysin luonnollista, että kaikki halusivat ottaa yhteisestä ajasta sekä kallioista mahdollisimman paljon irti ja ensimmäisen viikon aikana kiipeilypäiviä kertyikin mukavasti kuusi. Tosin ensimmäisen viikon aikana sain oppia levon merkityksen itselleni ehkä vähän kantapään kautta. Kehoni ja mieleni tarvitsevat sen yhden lepopäivän jolloin vain olla möllöttäisin, välillä ehkä pulahtaisin mereen tai uima-altaaseen ja antaisin itseni levätä kokonaisvaltaisesti. Tämän toteuttaminen on kovin haastavaa, kun ei ole ole sitä makoilija tyyppiä luonteeltaan. No pienten kolahdusten myötä sitä oppii kuuntelemaan itseään taas paremmin.


Minä ja Hanna ekan viikon ja elämämme ensimmäisen
multi-pitch reitin huipulla.

Tunnistin itsestäni viikon aikana jälleen sen pienen suorittajatyypin, jonka pitää tavoitella täydellisyyttä ja oman aviomiehen neuvot tai niiden jättämättä antamiset saavat mielen kiehumaan. Erilaiset fiilikset ovat kuitenkin elämää ja ensimmäinen viikko oli yksi elämäni huikeimmista kiipeilyviikoista Kalymnoksella, jonka sain rakkaiden ystävien kanssa jakaa. Oli mieletöntä päästä olemaan osana niitä hetkiä, kun kiipeilyn myötä erittäin hyväksi ystäväksi tullut Hanna, otti ison harppauksen eteenpäin ja uskaltautui liidaamaan suurimman osan reiteistä antaen samalla minulle paljon rohkeutta. Viikon aikana kävin itseni kanssa tosin vähän liiankin paljon kamppailua pelon ja uskalluksen välillä. Olinko asettanut liian kovat odotukset ja tavoitteet? Tämä viikko opetti minulle paljon itsestäni, kiipeilystä ja siitä, mitä haluaisin lisää oppia ja kehittää. Sitten tuli taas se outo hetki, kun osan porukasta lähti kotimatkalle ja me jäimme vielä viettämään toista viikkoa. 



Hannan huikea liidi Ghost Kitchen -sektorilla.

Sehän on selkeä Murphyn laki, että sen kerran kun olimme päättäneet ottaa aamun rennosti altaalla, niin käsittämätön ja ennen näkemätön pilvimassa peitti auringon. Keli oli kuitenkin lämmin ja lopulta pilvet hävisivät taivaalta. Snorklaaminen oli sopivan leppoisaa lepopäivän puuhaa ja tänä kesänä näimme aikaisempaa enemmän kaloja, ei toki kovin värikkäitä, mutta hauskan näköisiä veijareita. 



Pilviä paratiisissa...

Pesusienien sukellus on Kalymnoksella
perinteinen elinkeino, joten pitihän sitä kokeilla.

Toinen viikko alkoi siis suoraan välipäivällä. Iltapäivällä toki jo arvoimme että lähteäkö iltakaltseille vai ei, mutta saimme hillittyä itsemme ja se näkyikin seuraavan päivän tekemisessä; onnistuin liidaamaan kuusi reittiä, joista osa toki teknisesti helppoja, mutta pitkä pulttiväli toi haastetta henkisesti. Toisen viikon kiipeilylliset kohokohdat liidionnistumisten lisäksi olivat päivä Telendoksen Pescatore ja Irox -sektoreilla sekä Three Stripes multi-pitch reitti. Nämä molemmat olisi päästävä kokemaan ehdottomasti uudelleen ja ehkäpä tuo multi-pitch jopa ihan vain naisten kesken.



Elämäni toka ja melko ilmava
multi-pitch reitti - 3 stripes. Huikeeta!

Kaksi viikkoa vierähti jälleen nopeasti, mutta paljon oli taas nähty, tehty ja koettu. Takana oli 10 päivää kiipeilyä, kaksi multi-pitch reittiä, luolaseikkailu, pari snorklauspäivää, hengailua mahtavalla Pirate's Beachillä ja maukkaita kreikkalaisillallisia parhaassa seurassa. Kolmannen reissun jälkeen topokirjaa selaillessa löytyy jälleen lukematon määrä reittejä, joita haluaisi päästä kiipeämään. Kalymnoksen kalliot ja meri Kreikan kutsuvat varmasti vielä monta kertaa uudelleen ja ties vaikka löytäisin itseni syöttämästä banaanin kuoria paikalliselle vuohelle vielä tämän vuoden puolella.


Lazy lunch piraattirannalla ja iso kiitos mahtavalle
Kalymnoksen kiipeilyporukalle kesällä 2014!

Kuvat: Pauliina ja Robert Sjölund (GoPro Hero 3 ja iPhone)





4 kommenttia:

  1. Jeeee!!! On kyllä niin kivaa lukee näistä teidän reissuista, ootte mahtavia (ja aika huimapäisiä) :) Upeat kuvat, huimaa jo niitä katsoessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa pian tähän huimapäisten joukkoon;)

      Poista
  2. Hienosti taas kirjoitettu matkakertomus!

    VastaaPoista