Syksyn arkistoista...

Kauas taakse jääneet kesä- ja syyslomat, pitkät työn, opiskelun ja harrastusten täyttämät arkipäivät sekä aikaiset aamuherätykset, kun koiran mielestä on ihan ok nousta ylös aamuviideltä, ovat saaneet tämän syksyn tuntumaan melko rankalta. Omia valintoja toki kaikki, en valita. Blogin kirjoittelu on hautautunut kaiken muun touhun alle, tosin useampia yrityksiä bloggaamisen suhteen on ollut. Mutta mihin se aika sitten katosi? No ainakin voisin sanoa, että taakse päin vilkaistessa olen ehtinyt nauttimaan elämästä yllättävän paljon. Se, että kirjoittaminen tänne on jäänyt, on toisaalta positiivista, koska olenpahan elänyt hetkessä sen sijaan, että olisin ollut jatkuvasti nenä kiinni tietokoneen ruudussa. Nyt maatessani kipeänä kotona, löytyi vähän, mutta riittävästi voimia sekä sopiva hetki kirjoittaa, mistä kaikesta olin suunnitellut kertovani ja mitä sitä syksyn mittaan tuli puuhailtua...

Herkuttelua ja lähiretkeilyä

Olemme asuneet ravintola Hvitträskin lähellä jo reilut viisi vuotta. Kahvilan voisilmäpullat ovat maistuneet viikonlopun koiralenkkien päätteeksi, mutta ravintolan tarjontaan tutustuminen on jäänyt harmittavan vähälle.  Pöytä oli varattu tunnelmalliselle lasiverannalle, jossa vielä alkusyksyn keleille tarkenee ja meidän kolmas perheen jäsenkin pääsi mukaan, joten oma tunto ei soimannut, että karvainen kaverimme joutuisi viettämään jälleen aikaa yksin kylpyhuoneessa. Päätimme antaa kokille vapaat kädet. Päädyimme kolmen ruokalajin yllätysmenuun ja pyysimme tarjoilijaa valitsemaan ruokiin sopivat viinit. Alkuruuaksi meille tarjoiltiin haukimureketta sekä perunasalaattia, pääruuaksi ylikypsää karitsan paahtopaistia skånen juuresten kera ja jälkiruokana oli punajuurikakkua marscapone vaahdolla. Viinit kruunaavat makuelämykset, ainoastaan jälkiruoka jäi muihin ruokalajeihin nähden vähän vaisuksi.  Hmnnn... tuosta viikonlopusta oli suunniteltu retkeilyviikonloppua, mutta ehkä tällaistakin luxus-retkeilyäkin saa välillä harrastaa. Pitkän syksyn päätteksi suunnitelmissa oli suunnata juhlistamaan tänään 97-vuotiasta Suomea Hvitträskiin ja nauttimaan joulupöydän antimista. Sattuneista syistä tuo suunnitelma muuttui ja taidan katsoa Linnan juhlia peiton alla maaten. Onneksi tuo ihana joulupöytä on katettuna Hvitträskissä 21.12. asti ja ehkäpä suuntaamme sinne ensiviikonloppuna veljeni perheen kanssa.

Herkkusuun lähiparatiisi löytyy Hvitträskin lasiterassilta.

Se ainoa vuoden 2014 telttaretki

Syksyinen sunnuntaipäivä ja ihan hävetti istuessani saaristoveneessä, joka kuljetti meitä tämän kesäkauden viimeistä kertaa takaisin Kivenlahteen Stora Herröön saarelta. Olen asustellut pääkaupunkiseudulla  jo 15 vuotta ja en ole aiemmin edes viitsinyt ottaa selvää, mitä helmiä lähimatkailukin tarjoaa Nuuksion lisäksi. Voisin kuvitella, että kesäaikaan meno saarella on vilkkaampaa. Meidän lisäksi valitsemaamme telttapaikkaan sattui vain kaksi muuta ihmistä, kalastamaan tullut isä ja poika. Nuotiolla paistuivat täytetyt vuohejuusto-pesto-salamileivät ja aamulla samassa retkitoasterissa valmistuivat vielä herkulliset kananmuna-toastit. Retkitoaster on paras ja käytetyin retkeilyturhakkeeni, jonka kerran sain kahdelta herrasmieheltä syntymäpäivälahjaksi. Teen mielessäni lupauksen, että ensikesänä Stora Herröön lisäksi tulee tutustua vähintään yhteen uuteen lähisaareen sekä suomalaiseen retkelilykohteeseen lisää ja toasterikin pääsee taas tulille. Lisäksi hyvin vuosia palvellut The North Facen teltta ei varmasti pistäisi pahakseen jos sitäkin ulkoilutettaisiin useammin.

Syksyistä retkitunnelmaa Stora Herröön saarella.

Paluu Kalymnoksen kalliolle

Pientä ahdistumista alkoi olla havaittavissa syksyn hiipivästä pimeydestä. Kuinka kauan vielä menisi ennen kuin pääsisin nauttimaan valkoisena hohtavista hangista? Yllättäen syksyni keskeytyi ja sain mahdollisuuden suunnata vielä viikoksi seikkailemaan Kalymnoksen kalliolle sekä fiilistelemään Kreikan sinistä merta. Tällä kertaa koneessa oli ainakin parisen kymmentä muuta suomalaiskiipeilijää meidän kolmen koplan lisäksi. Saavuimme perille puolilta öin ja lähdimme perinteisesti iltakävelylle ennen nukkumaan menoa. Olo oli kuin Peter Pan -sadussa Kultasen perheen lapsilla heidän päästyään Mikä-Mikä-maahan ja jouduin nipistämään itseäni, että uskoin sen olevan totta - huomenna taas kiivettäisiin. Perillä kesällä hyvästelemämme paikalliset ja muutamat kiipeilysesonkia viettävät tutut tervehtivät meitä hymyssä suin. Jostain syystä he eivät olleet niin ihmeissään, että olimme palanneet näin pian takaisin ja meille tarjoiltiin kylmät Mythokset - jamas! Kiipeilijöiden määrä kesään verrattuna oli vähintään triplaantunut, mutta koko viikon onnistumme välttämään ruuhkaisimpia sektoreita sekä tutustumaan täysin uusiin kallionkoloihin. Tämä paikka ja harrastus on todella vienyt paikan sydämestäni.

NO WIFI - talk to eachother. Real freedom lies in wildness not in civilization.

Yoogaia olohuoneessa

Istuin jälleen takaisin oman olohuoneen lattialla ja virittelin tietokonetta pian alkavaa Yoogaian syvävenyttelytuntia varten. Kiipeilyn rasittamat lihakset vaativat huoltoa. Venyttely sekä jooga sopivat hetkeen, kun haluat rahoittua, keskittyä omaan hengitykseen, tarjoten juuri sitä mielenrauhaa, jota myös työ- ja koulutehtävien kuormittamat aivot kaipaavat.

Oma olohuone toimii hyvin myös yoogastudiona. Kiitos Yoogaia kokeilukuukaudesta.

Talvea odotellessa

Syksy jatkuu vaikka kellot on vaihdettu talviaikaan jo yli kuukausi sitten. Toivon, että talvi ei antaisi itseään odottaa niin kauan kuin viime vuonna. Tämä vuosi näyttää kalenterista katsottuna kuluvan nopeasti loppuun ja niin sanottuja vapaa-ajanongelmia ei ole luvassa. Voi olla, että jonkun ulkopuolisen silmin elämäni näyttää mahdottomalta, mutta elämääni kuulu paljon asioita, jotka tuntuvat hyvältä tässä ja nyt flunssaviruksesta huolimatta. Mitä minusta tulee isona? Sitä en ehkä edes vielä halua täysin tietää.  Tällä hetkellä nautin työn teon ja arjen lisäksi kiipeilystä ja urheilujournalismin opinnoista. Niin ja tästä blogin kirjoittamisesta. Tulevaan talveen on muutama mukava hiihtoreissukin tiedossa. Niistä lupaan kertoa lisää myöhemmin. Nyt vain yritän piristää omaa mieltäni hyvillä asioilla ja pikaista paranemista toivoo varmasti myös meidän Mara, joka on joutunut toimimaan sairastuvan vahtina jo toista viikkoa.

Tunnelmallista itsenäisyyspäivää ja erityinen halaus rakkaille isoäideilleni sinne kauas pohjoiseen tänään!

Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?