Vappuretkellä Linlon saarella
Vappupäivän aamuna ei sittenkään iskenyt sitä ehkä vähän salaa haveilemaani fiilistä, että olisin laittanut valkolakin päähän ja lähtenyt kilistelemään kuohuvalla Kaivariin. Sen sijaan pakkasimme retkieväät reppuun, puimme merinovillakalsarit jalkaan ja lähdimme tutustumaan Upinniemen itäpuolella sijaitsevaan Linlon saareen.
Saaren pääpolku oli tallautunut leveäksi baanaksi ja liikkeellä olevan väen paljous vappupäivänä yllätti meidät. Pääväylältä erkani pienempiä polkuja ja lähdimme kiertämään saarta rantoja pitkin. Löysimme keittokatoksen, minne kukaan muu ei vielä ollut löytänyt tai ehkä jaksanut pääreitiltä koukata. Tuo katos on sijainniltaa todennäköisesti enemmän veneilijöiden kuin retkeilijöiden suosima kesäaikaan. Miten hyvältä maistuikaan kevään ensimmäinen liekeissä paistettu ja hieman noen töhrimä Camping-makkara!
Puikkelehdimme tiheissä kuusikoissa, keikuimme rantakalliolla ja Mara törmäsi elämänsä ensimmäistä kertaa rantakäärmeeseen. Sekä käärme että koira pelästyivät toisiaan melkoisesti.
 |
| Vappupäivän 2015 maisemat Linlossa olivat pirskahtelevia ja mieltä piristäviä. |
Matkan varrelta löytyi myös yksi boulderointipaikka, jota voisi palata joskus testaamaan jos uskaltaa. Rantoja pitkin matkaa kertyi reippaat 9 kilometriä. Tämä reitti soveltuu myös polkujuoksuun, joten ehkäpä seuraavan kerran maastojuoksukengät jalkaan ja Linlooseen hakemaan lisää hyvää mieltä sekä oloa!
Iltapyrähdys Meikossa
Toukokuun toinen viikonloppu, lauantai-ilta ja aurinko paistoi mahtavasti. Kevättä tuntui todella olevan ilmassa ja uskomatonta, miten paljon kaunis kevätkeli antaa energiaa. Ajelimme kotia kohti mökiltä, kun saimme idean, että pysähtyisimme matkan varrella pienelle iltakävelylle koiran kanssa. Porkkalanniemi yhtenä vaihtoehtona ei jotenkin houkuttanut, kun raikkaasta merituulesta oli saanut jo nauttia mökkimaisemissa. Päädyimme siis Meikon luonnonsuojelualueelle ja tsekkaaman, joko vieressä sijaitsevat Kvarnbyn kalliot olivat kuivuneet. Lepakkomies ja Kiilahalkeama paistattelivat komeasti ilta-auringossa. Sitä oli kyllä talven aikana unohtanut sisäseinällä kiivetessä, miten hienolta, mutta vaikealta jopa pelottavalta suomalainen kallio näyttää.
 |
| Keväinen vesiputous Kvarnbyssä ja ainakin Maran mittapuun mukaan tää oli tosi jännä paikka. |
Keli oli kohdillaan, joten päätettiin jatkaa eteenpäin ja Roope muisteli, ettei tietä pitkin olisi kuin muutaman kilometrin matka järven rantaan, josta pääsisimme palaamaan polkua pitkin takaisin autolle. Oltiin tallustettu kilometri jos toinenkin reipasta tahtia ja onnekseni olin lähtenyt kevyellä vaatetuksella liikkeelle. Hetken päästä tuntui, että olisi kuitenkin parempi tarkistaa puhelimen kartasta, mikä tuo todellinen muutaman kilometrin matka oli. Niinpä selvisi, että pienestä iltakävelystämme oli tulossa arviolta 10 kilometrin mittainen. No mikäs siinä, kun varusteet olivat todella fast and light -menoon sopivat.Vihdoin pääsimme metsätieltä Meikon rantaa kulkevalle polulle ja wow - melkein olisi tehnyt mieli pulahtaa iltauinnille!
 |
| Meiko-järvi, metsä ja ilta-aurinko. |
Seuraavaksi tavoitteena on kerätä rohkeutta ja suunnata samoille poluille maastopyörän kanssa. Reitti soveltuu myös loistavasti maasto/polkujuoksuun, miksi sitä nyt pitää tai haluaa kutsua. Toki Meikon maisemiin voisi palata myös ystävien kanssa rennommin retkeilemään ja viettämään kaunista kesäpäivää piknikin merkeissä. Niin ja tietysti Kvarnbyhyn kiipeilemään!
Helatorstain seikkailu Barösundin Bjursissa
Helatorstain aamuna myönnän, että melkein kiukutti jo oma saamattomuus etten ollut kunnon suunnitelmaa tähänkään vapaapäivään ja tulevaan viikonloppuun tehnyt. Sanoisin, että tässä on minulle vielä jonkin verran opettelemista - välillä vain olla suunnittelematta mitään ja kulkea fiiliksen mukaan. Hetken tuskailun jälkeen ja kun mikään ehdotetuista retkikohteista ei sytyttänyt, jostain välähti mieleeni Barösund. Onneksi muulle seurueelle tuntui sopivan kaikki vaihtoehdot, joten sinne siis!
Barösund sijaitsee Inkoon lähellä ja retkikohteemme oli tarkemmin ottaen Orslandetin saaressa, jonne siirrytään mantereelta lossilla. METSO-ohjelman mukaan tuolla olisi luontopolku, mutta pituudesta emme löytäneet mitään mainintaa. Kyltit ohjasivat hyvin meitä eteenpäin Bjursin leirintäalueelle ja sitten näkymät olivat melko hämmästyttävät. Paikka tuntui olevan enemmän kieltotauluja täynnä kuin opasteita. Muutama vanhempi mies, jotka olivat tuunaamassa asuntovaunujaan vilkaisi meitä ei niin iloisesti, mutta päätimme uskaltaa pistää kuitenkin auton parkkiin oletettavasti sallitulle paikalle.
 |
| Onkohan tässä tarpeettomia opasteita? |
Merkintää luontopolun alkupisteestä emme löytäneet mistään. Päätimme, että kävelemme edes jonkin matkaa rantaa pitkin ja palaamme sitten vaikka takaisin parkkipaikan lähellä olevalle katokselle paistamaan retkimakkarat jos tuntuu, ettei mitään järkevää reittiä löytyisi. Kiitos Roopen lataamaan Maastokartta-appsin retkemme eteni kuitenkin hyvää vauhtia ja läpi uskomattomien satumaisten kuusimetsien, halki saniaisniittyjen ja kiiveten kelopuiden koristamien kallioden päälle.
Matkan varrelta ei sopivaa nuotiopaikkaa löytynyt, mutta Oilin nakkitermareista saatiin sopivasti energiaa ja yhdeksän kilometrin seikkailun jälkeen päädyimmme siihen auton lähelle paistelemaan retkimakkarat. Tarttuipa metsän antimina matkaan myös pussillinen korvasieniä ryöpättäväksi. Luontopolulle osuttiin loppureitistä ja sen aloituskohta huomattiin autosta vasta poistuessamme alueelta. Arvelimme, että polku ei ole ollut kovin ahkerassa käytössä, kun sen nähtävyyksistä kertovat infotaulut olivat pääsääntöisesti kaatuneet maahan ja polun voisi sanoa kasvaneen paikkapaikoin umpeen tai sitten emme osanneet pysyä oikealla polulla. Ahkerimpia tallaajia ovat vuosien varrella varmasti olleet paikalliset peurat. Muihin retkeilijöihin ei tällä reissulla törmätty, joka ei ollut yllätys, kun mekin hetken mietimme kaikenlaisia kieltotauluja nähdessämme, että tuleeko retkestämme mitään.
Ystävän vinkkaamana päätimme kruunata hienon päivän jälkiruokahetkellä Ravintola Scolan aurinkoisella terassilla, joka sijaitsee aivan lossin vieressä. Juustokakku ja kahvi maistuivat taivaallisilta, tänne on palattava syömään pidemmällä kaavalla tulevana kesänä.
Destination next?
Toukokuu on vasta puolessa välissä ja takana on jo kolme erilaista, mutta ah niin ihanaa lähiretkeä. Lähes jokapäiväisiä kävely- tai polkujuoksulenkkejä kotimetsissä unohtamatta. Seuraavaksi polttelisi lähteä avaamaan ulkokiipeilykausi, mutta kivaa olisi päästä myös telttaan yöksi jos vain sääherra pysyttelee suotuisana. Jostain, kun löytyisi suunnittelun tueksi kaiken kattava retkeilyportaali, missä olisi keskitetysti luonnon- ja kansallispuistojen lisäksi tietoa kuntien ja kaupunkien omistamista ulkoilu- ja virkistytpaikoista. Niin ja hei tänä kesänä ei pidä myöskään unohtaa viime syksyn lupausta palata takaisin mm. Stora Herröön ulkoilusaarelle! Vaikka kaipuu Norjaan ja Alpeille on suuri niin kiitos Suomen kauniin luonnon, ne hetkeksi unohtuu ja reissutilin saldo saa vielä hetken kerryttää saldoa ennen seuraavia vuoriseikkailuja.
Kuvat: Pauliina ja Robert Sjölund (iPhone 5c, iPhone 6 ja Canon EOS 1100D)
