19. kesäkuuta 2014

Keskikesää, lunta ja vuoria

Seitsemän kesää sitten kävelin ensimmäistä kertaa vuoren huipulle Norjassa. Kuusi kesää sitten hiihdin ensimmäisen vuoren ylös toppiin asti. Tai norjalaisethan kutsuu lähes kaikkia vuoriaan tuntureiksi, mutta suomalaisen mittapuun mukaan voimme mielestäni puhua vuoresta nimeltä Blåtind, joka kohoaa merenpinnasta 1663 metriin ja maisemat kyseisen mäen takapuolella muistuttavat alppeja minikoossa. Tuo vuori tulee aina olemaan merkityksellinen ei varmasti vain minulle vaan myös miehelleni, joka 15.6.2008 päätti kysyä, josko tulisin hänelle vaimoksi. Tippa siinä tuli linssiin ja jännitys siitä, että miten käännöksien tekeminen raskaassa auringon pehmentämässä lumessa sujuisi, katosi taivaan tuuliin. 

Neljänä kesänä olemme palanneet yhdessä jopa saman vuoren huipulle. Lupauksemme tuolloin 15.6.2008 yhteisen elämän sinetöimisen lisäksi oli myös se, että joka kesä yrittäisimme käydä jollain uudella mäellä tai vuorella ja niitä on vuosien varrella kesäisessä hiihtopaikassamme Strynissä ja sen läheisyydessä riittänyt. Parina viime vuonna myös sporttikiipeily on vienyt entistä enemmän mennessään ja yhteinen kiinnostus lähteä opettelemaan alppikiipeilyä kasvanut.

Viime kesä oli vuoden 2008 jälkeen ensimmäinen, etten päässyt rikki menneen polven vuoksi Blåtindiä tai muuta oikeaa mäkeä perinteisellä Norjan kesäreissullamme hiihtämään. Tänä vuonna kesähiihdot Norjassa jäivät väliin kokonaan, mutta tilalle tuli mahdollisuus lähteä haastamaan itseään uuden lajin, tuon haaveilemamme alppikiipeilyn parissa. Reppuun on pakattu varusteita shortseista Hestran Heli Ski -rukkasiin ja seikkailu kohti kiipeilyn mekkaa Chamonixia ja Alppien korkeinta huippua Mont Blancia voi alkaa. Se päästäänkö toppiin ei kuitenkaan ole tärkeintä, vaan nöyrin mielin lähdemme hakemaan yhteisiä uusia kokemuksia lumen sekä jään keskellä. 

Raporttia reissusta on luvassa heinäkuun alussa, kun olemme palanneet takaisin tasamaalle. Hyvää juhannusta ja upeita yöttömän yön hetkiä!

Vuonna 2010 hymy oli herkässä Skridulaupenin 
huipulla(1962 moh.)Norjassa kesäillan auringossa. 



3 kommenttia:

  1. :) ihana kirjoitus ja mahtavaa reissua! Tulkaa ehjänä kotiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miia S <3 Nähdään, kun ollaan palattu kotiin:)

      Poista
  2. Te näytätte aina lumen ja jäänkin keskellä niin aurinkoisilta! Tuokaa sitä aurinkoa tänne suomen mökkikesäänkin!

    VastaaPoista